Me olemme täällä,
minä ja sinä.
Me olemme ystäviä
tänään ja eilen.

Me puhumme
ja puhumme.
Ja minä
vähitellen katoan.

Me olemme ystäviä,
olemmehan ystäviä?
Mikä minua sitten vaivaa,
etten uskalla sinulle avautua?

Se, mitä tahdon nyt tehdä,
on itkeä, itkeä ja itkeä.
Minä olen kuitenkin oppinut,
vain hymyilemään sinun edessäsi.

Tahdon olkapään, käden,
josta pitää kiinni
ja joka pitää kii takaisin.

En tahdo, että olet kanssani sen vuoksi,
koska olen päässyt monen asian yli.
Minullakin on ongelmia,
tarvitsen jonkun itkemään niitä puolestani.

Me olemme ystäviä,
sinä ja minä.
Autathan siis minua,
avautumaan sinulle?

Tee siitä helppoa,
vaikka se onkin hankalaa.
Ravista minut, kerro kehoni kipujen avulla,
että olen tärkeä ja samalla planeetalla kanssasi.